Iän ja sukupuolen lisäksi ammattiasema sekä koulutus ovat keskeisimpiä kulutusta ja jokapäiväistä elämää jäsentäviä tekijöitä sosiologiassa. Niitä käytetään yleensä yksilön tai kotitalouden luokka-aseman objektiivisina mittareina.
Luokan jäsenillä on suhteellisen samat koulutukselliset, ammatilliset ja yhteiskunnalliset asemat. Yksilön luokasta voi johtaa keskeiset elämänkulut ja -mahdollisuudet yhteiskunnassa. Luokka-asema heijastuu kaikkeen sosiaaliseen toimintaan, myös kulutukseen.
Pierre Bourdieu on tarkastellut kulutusta luokkia erottelevana tekijänä. Hänen pääteoksen on 60-luvun Ranskassa tehty La Distinction.
Bourdien mukaan eri luokkiin kuuluvilla on erilainen maku, joka määrää yksilön elämäntyylin ja samalla kulutustavat. Yläluokka edustaa yhteiskunnan virallista makua. Keskiluokalla halut ovat samat kuin yläluokalla, mutta resurssit ovat pienemmät. Työväenluokan maku määrittyy välttämättömyyksien kautta. Työväenluokkaa ei kiinnosta yläluokan maun kohteet.
Kyky kuluttaa hyvää makua ilmaisevia tuotteita vaatii sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista pääömaa sekä tiettyä habitusta. Pääomat kytkeytyvät yhteiskuntaluokkiin habituksen kautta.
Kulttuurisella pääomalla tarkoitetaan tapaa puhua ja elehtiä oikein, ryhtiä, pukeutumista, kirjallisuuden ja musiikin tuntemista, soitinten soittotaitoa, taiteen omistamista ja kykyä keskustella eri ihmisten kanssa. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan verkostoja ja henkilösuhteita. Taloudellinen pääoma on sama kuin tulot ja omaisuus. Erilaiset pääomat eivät esiinny yksinään, vaan ne on muutettavissa toisikseen, esimerkiksi suhteiden kautta saadulla työpaikalla.
Habitus tarkoittaa yksilön käyttäytymistaipumuksia ja elämäntyylin näkymätöntä perustaa, joka on riippuvainen yksilön taustasta. Se ilmentää sosiaalista identiteettiä ja mahdollistaa tietyn maun omaksumisen.
Bourdieun tutkimusta on myös kritisoitu. Se voi kertoa vain ranskalaisesta yhteiskunnasta. Jälkimodernien kulutusteorioiden mukaan maut ovat yksilöllistyneet. Bourdieu ei ota huomioon ikää ja sukupuolta. Ihmiset voivat myös liikkua luokasta toiseen. Tosin he kantavat vielä edellisen luokan taakkaa tai vapautusta.
Koulutus ja sosioekonominen asema suhteessa kulutukseen
Ammattiaseman käyttäminen kulutuksen tarkasteluun jättää huomioimatta työvoiman ulkopuolella olevat eli työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset. Siksi koko väestöä tarkasteltaessa katsotaankin yleensä ammattiaseman sijaan sosioekonomista asemaa.
Sosioekonomista asemaa käytetään usein empiirisissä tutkimuksissa. Se on kuitenkin luokka-aseman kannalta ongelmallinen, sillä eläkeläisten ja opiskelijoiden sosioekonominen asema ei ole suoraan palautettavissa luokkiin.
Koulutus jakaa ihmiset selkeisiin hierarkioihin ja linkittyy vahvasti luokka-asemiin. Se ei myöskään jätä ulkopuolelle samalla tavalla kuin sosioekonominen tarkastelu. Ongelmallista koulutuksen käyttämisellä on yleinen koulutustason nousu ja koulutusuran alussa olevat. Ammattikoulujen opiskelijat ja yliopisto-opiskelijat niputetaan yhteen.
Laman jälkeen työttömät ja opiskelijat eivät ole lisänneet kulutustaan. Kulutuserot ovat revenneet eri ryhmien välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti