George Berkeley oli uuden ajan suuria filosofeja. Hän kannatti tietoteoriassa empirismiä ja metafysiikassa subjektiivista idealismia. Berkeley myös vastusti ateismia ja sitä ruokkinutta materialismia.
Berkeleyn tietoteoria pohjaa Locken empirismiin, jonka mukaan tiedonlähteenämme ovat aistiemme havaitsemat ideat. Berkeley oli kuitenkin Lockea äärimmäisempi ja kielsi kokonaan havaintojemme ulkopuolella olevat objektit.
Locken mukaan materian sekundääriset ominaisuudet (esim. väri ja maku) ovat meistä riippuvaisia ja primääriset (esim. ulotteisuus) ovat materiassa itsessään. Berkeleyn mukaan kuitenkin myös primääriset ominaisuudet ovat subjektiivisia. Hän perustelee käsitystään sillä, ettemme voi kuvitella ulotteisuutta ilman väriä: Ruusun ulotteisuus kuvitellaan värin ympäristöön luoman kontrastin kautta.
Empiirisestä tietoteoriasta Berkeley johtaa metafysiikkansa perustaksi subjektiivisen idealismin. Berkeleyn mukaan mitään aineellista substanssia ei ole olemassa ilman havaitsevaa subjektia, sillä kaikki materian ominaisuudet palautuu lopulta subjektin omiin havaintoihin. Olemassaolo on havaitsemiseksi tulemista. Esse est principi.
Berkeleyn monistisessa metafysiikassa on olemassa vain henkisiä substansseja: ihmissielut ja Jumala. Havainnot subjektiivisesta materiasta, passiiviset ideat, tulevat mieliimme Jumalan antamina. Jumala myös tietää ja havaitsee kaiken aistittavissa olevan ja siten takaa säännöllisyyden ja todellisuuden kokemuksen järjestelmällisyyden.
