Hyvinvointivaltiossa valtiolla on keskeinen rooli kansalaisen elintason ja toimeentulon varmistamisessa. Hyvinvointivaltion taustalla on peruskäsitys, jonka mukaan sosiaaliset ongelmat ovat yhteiskunnallisesti tuotettuja ja niiden seuraukset pitää ratkaista yhteisesti.
Hyvinvointivaltion mahdollisti toisen maailmansodan jälkeinen nopea talouskasvu ja korkeaan työllisyysasteeseen pyrkiminen. Ensimmäinen systemaattisen hyvinvointivaltion ohjelman kehitti sir William Beveridge. Se pyrki pehmentämään taloudellista liberalismia tuomalla mukaan sosiaalista yhteisvastuuta. Samalla kuitenkin piti pitää huolta markkinatalouden toimimisesta.
Hyvinvointivaltion keinoja sosiaalisten ongelmien ratkaisuun ovat
- lasten ja muun hoivatyön järjestäminen
- asumiseen liittyvät toimet
- kansalaisen terveyden edistäminen
- koulutuksen järjestäminen
- työttömyyden torjunta
- tulojen uudelleenjako
- infrastruktuurista huolehtiminen
- suojelun ja järjestyksen ylläpito
Suomalainen hyvinvointivaltion kehitys
Suomessa otettiin mallia Ruotsin kansankotiohjelmasta. Kansankotiohjelman ideana oli käyttää tulonsiirtoja, tarjota ammattimaisia sosiaalipalveluita ja mahdollistaa äitien työssäkäynti kehittämällä asunto- ja päivähoitopalveluita.
Suomessa hyvinvointivaltion kehitys käynnistyi hitaasti agraaristen olojen vuoksi. Vasta 1960-luvulla syntyi ensimmäinen kokonaissuunnitelma Suomen sosiaalipolitiikkaa varten (Kuusi). Pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi kehittyminen kesti 1980-luvulle asti. Pekka Kuusen teoksen suuntaviivat olivat seuraavat:
- Kaikki ovat yhteisessä vastuussa jokaisen kansalaisen sosiaalisesta turvallisuudesta.
- Yhteiskuntapolitiikkaa pitää arvioida sen mukaan mikä on parasta kansalaiselle.
- Kaikilla on oikeus perusturvaan ja toimeentuloon.
- Sosiaaliturva taloudellisen kehityksen ja kasvun edellytyksenä.
Suomalaisen hyvinvointimallin rakentumisen vahvan julkisen sektorin varaan mahdollisti suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteet. Suomessa ei ollut etnisyyteen liittyviä ristiriitoja, minkä vuoksi ei pelätty etuuksien menevän vähemmistöille. Köyhien osuus kansasta oli suhteellisen vähäistä ja sen lievittäminen annettiin kuntien tehtäväksi, mistä alkoi kasvaa julkisen sektorin hoitama sosiaalipolitiikka. Myös suomalaisten elämäntavat olivat agraarisuuden ja köyhyyden vuoksi eriytymättömiä, mikä mahdollisti kollektiivisten ratkaisujen tekemisen.
Hyvinvointiregiimit
- Liberaalinen hyvinvointivaltio
- Konservatiivinen hyvinvointivaltio
- Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio
Liberaalinen regiimi
Perustuu markkinoihin ja yksityisiin vakuutuksiin. Hyvinvointipalvelut ostopalveluita. Valtion rooli marginaalinen. Tulonsiirrot pieniä.
Konservatiivinen regiimi
Hyvinvointietuudet rakentuvat palkkatyön ja vakuutusten varaan. Sosiaaliset ongelmat ratkaistaan läheisyysperiaatteen mukaisesti. Perheen, kirkon ja vapaaehtoistyön rooli keskeinen. Saksa, Hollanti, Belgia ja Ranska.
Sosiaalidemokraattinen regiimi
Etuudet universaaleja. Valtio keskeisessä roolissa.
Hyvinvointivaltion kritiikki
Jo 1960-luvulla Pekka Kuusi ennakoi hyvinvointivaltioon kohdistuvaa kritiikkiä seuraavasti:
- massahoitoa ihmisrakkauden sijaan
- kustannukset liian suuria, verotus heikentää yritteliäisyyttä
- hyvinvointivaltio on harmaa ja ikävä
- Järjestelmän rakentaminen on holtitonta ja epäjärjestelmällistä.
Hyvinvointivaltion haasteet
Uusliberalistinen talouspolitiikka:
- Yksityisen sektorin koko kasvaa
- Investointiystävällinen ilmapiiri siirtämällä valta demokraattisesti valituilta toimijoilta
- Rahapolitiikka poliittisen kontrollin ulottumattomiin keskuspankkien hoidettavaksi.
- Velkavapaat budjetit, joiden seurauksena julkisten menojen rajoittaminen valtion uusi talouspoliittinen tehtävä
Kulttuurimme mahdollisesti myös helpottaa hyvinvointivaltion purkamista omilla avuilla selviämisen sekä velattomuuden ihannoin vuoksi.
Myös globalisaatio haastaa hyvinvointivaltion. Globaali markkinatalous tekee uusliberalististen oppien välttämisen vaikeaksi. Globalisaation uhkia hyvinvointivaltiolle:
- Pääomat siirtyvät muualle ja verotulot romahtavat.
- Yritykset voivat kilpailuttaa valtioita.
- Kansallisvaltion rooli ja merkitys romahtaa.
- Globalisaatio on kätevä perustelu tehtäessä kansallisesti hankalia päätöksiä.
Toisaalta globaalissa talouskilpailussa voi menestyä myös hyvinvointivaltion tuottamilla laadukkailla työntekijöillä ja infrastruktuurilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti