Yhteiskunta ja rakenteet

Yhteiskunta rakentuu ihmisten välisistä suhteista. Niihin kuuluu institutionalisoidut sosiaaliset roolit ja niiden väliset suhteet. Esimerkiksi maanomistaja–torppari tai työnantaja–palkansaaja. Yhteiskunnalla on rakenne, joka muodostuu keskeisistä sosiaalisista jaoista sekä väestön jakaantumisesta sukupuolen, yhteiskuntaluokan, alueen, kielen ja etnisen taustan mukaan.

Instituutio on tiettyä inhimillisen toiminnan ja vuorovaikutuksen aluetta säätelevä käytäntö ja sääntö sekä niitä koskeva ymmärrys. Niiden olemassaolo ja oikeutus vaatii jaettuja merkityksiä ja kulttuuria.

Kulttuuri on merkitysrakennelma, joka koostuu arvoista, normeista, kielestä, tiedosta, symboleista, kommunikaatiosta, rituaaleista muista merkityksellisistä osista. Kulttuuri, instituutiot ja yhteiskunta ovat kaikki sidoksissa toisiinsa, ja muutokset yhdessä vaikuttaa kaikkiin muihin.

Elinkeino- ja väestörakenteen (alue- ja luokkarakenteen) muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa

Suomen itsenäistyessä asukkaita oli 3,1 miljoona. Nyt suomalaisia on 5,3 miljoonaa.Väestörakenne on kuitenkin muuttunut: syntyvyys on alentunut ja iäkkäiden määrä noussut. Samoin elinkeinorakenne on muuttunut 1900-luvun maatalousyhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan.

Näiden muutosten seurauksena ihmiset ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin. Kaupungit ovat kasvaneet nopeasti, ja maaseudun palvelut ovat supistuneet. Toisaalta myös sopeutumisvaikeudet kaupungissa ovat lisääntyneet ja sen seurauksena sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat lisääntyneet.

Myös luokkarakenne muuttui yhteiskunnan rakenteen mukana. Tietoisuus kansallisesta kulttuurista sekä Euroopasta virranneet uusromanttiset aatteet syrjäyttivät sääty-yhteiskunnan ja uudet elinkeinot haastoivat maatalouden. Syntyi keskiluokka ja tehdastyöläisistä koostuva työväenluokka.

Teollisten elinkeinojen myötä siirryttiin rahatalouteen, josta seurasi ristiriitoja omistavien ja omistamattomien yhteiskuntaluokkien välillä. Kansa jakaantui punaisiin (maatalous- ja teollisuusväestö) ja valkoisiin (talollisväestö) sekä näiden ulkopuolelle yleensä jääviin ihmisiin (torpparit). Syttyi kansalaissota.

Syntyvyyden alentuessa myös työikäisten määrä on vähentynyt. Tästä on seurannut huoltosuhteen (alle 15-vuotiaat + yli 64-vuotiaat / 15–64-vuotiailla) huononeminen.

Eläkeläisten määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1950 ollen nyt 1,2 miljoonaa. Suurten ikäluokkien eläköityessä on herännyt pelko eläkepommista. Asiaan on kuitenkin yritetty varautua jo 1990-luvun alusta. On poistettu varhaisia eläkereittejä, superkarttumalta kannustettu työntekoon 63 ikävuoden jälkeen ja erilaisilla kehittämishankeilla parannettu työelämän laatua.

Ikääntyvät voi nähdä myös voimavarana. Suuret ikäluokat ovat tottuneet kuluttamaan ja siten maksavat välillisiä veroja ja vilkastuttavat yritystoimintaa. Ikääntyvät osallistuvat aktiivisesti myös vapaaehtoistyöhön ja mummo- sekä vaaripalveluihin.