Populaarikulttuuri kansan palveluksessa

Populaarikulttuurilla viitataan monesti tiettyihin genreihin, kategorioihin tai tuotantotapaan, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa määritelmän ongelmalliseksi. Populaarikulttuuri onkin käsitteenä monitulkintaisempi, ja se asettuu tiettyyn kulttuuris-historialliseen kontekstiin ja on sidottu määrittelijän näkökulmaan.

Populaarikulttuuri voidaan määritellä enemmistön kulttuurina, jonka pyrkimys on mahdollisimman suuren yleisön saavuttaminen (Mozart vs Greatest Hits of Mozart). Populaarikulttuuri voi olla myös elämäntyyli ja identiteetti, jolla ihmiset tuovat julki faneuttaan. Lisäksi se voi ilmentää osakulttuureita ja yhteiskunnan rakenteita. Esimerkiksi nuorisokulttuuria tai etnisyyttä. Populaarikulttuurin voi nähdä myös massakulttuurina, joka tuottaa ilman luovuutta ja omaperäisyyttä mekanistisia jäljennöksiä.

Populaarikulttuuria voi määritellä myös toiseuden kautta. Populaarikulttuurissa ei ole korkeakulttuurin arvokkuutta, harvinaisuutta tai luovuutta. Populaarikulttuurista puuttuu myös kansankulttuurin alkuperäisyys, aitous ja perinteisyys. Toiseus voi viitata myös alakulttuurin marginaaliseen asemaan suhteessa valtakulttuuriin.

Populaarikulttuurin legitimoituminen

Populaarikulttuuriin suhtauduttiin 1920–1930-luvuilla usein torjuvasti ja epäillen. Kuitenkin teknologian, globalisoitumisen ja urbaanin kulutuskulttuurin myötä kulttuuriprotektionismi kävi mahdottomaksi ja erityisesti 1970-luvulta lähtien populaarikulttuuri on legitimoitunut.

Populaarikulttuuri yhtenäisyyden tuottajana ja heijastana

Populaarikulttuuri tuottaa kertomuksia suomalaisista sekä suomalaisuudesta ja käsittelee yhteisiä kokemuksia sekä tunteita. Se toimii näin kansakunnan eheyttäjänä ja yhdistäjänä. Erityisesti Suomen itsenäistymisen jälkeen populaarikulttuurilla oli korostunut rooli kansakunnan yhdistäjänä.

Populaarikulttuuri kansansivistyksen työvälineenä

Populaarikulttuuria käytettiin 1800-luvun sivistyneistön aloittaman kansansivistysprojektin jatkona. Tavoitteena oli tuottaa kunnollisia kansalaisia opettamalla arvoja, elämäntapoja ja ideologioita populaarikulttuurin välityksellä. Vuoteen 1960 asti sivistyneistön porvarilliset "koti, uskon ja isänmaa" -arvot oli helposti tunnistettavissa. Sittemmin hyvän kansalaisen malli on muuttunut hyvinvointivaltion arvojen puolustamiseksi.

Populaarikulttuuri kansanomaisena kulttuurina

Populaarikulttuurilla on ollut rooli myös tavallisen kansan tunteiden ilmaisijana. Populaarikulttuuri esitti karnevalistisia ja irvailevia vastakuvia viralliselle käsitykselle Suomesta. Se on kaventanut sivistyneistön ja rahvaan välistä kuilua.

Esimerkiksi 1950-luvun rillumarei-elokuvat toivat esille korkeakulttuurin ja kansankulttuurin välisen ristiriidan. Elokuvien näkemykset yhteiskunnan perusarvoista poikkesivat vallitsevista. Ne ylistivät laiskuutta, vähättelivät työntekoa ja esittivät kansanomaista puhetta sekä pukeutumista.

Populaarikulttuuri protestina

Populaarikulttuuria käytetään myös protestina valtakulttuuria vastaan. Vahvalla poliittisella tai yhteiskunnallisella sisällöllä ja normeja kyseenalaistamalla on pyritty yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Protestimusiikin status voidaan jakaa korkeaan ja matalaan. Korkeassa protestissa (esim. Agit Prop) sivistyneistö löysi populaarimusiikin. Matalassa protestissa (esim. Irwin Goodman) yhteiskuntakritiikkiä ilmaistiin kansan suulla, kuplettiperinteen mukaisesti.

Kansan palveluksessa - vai ei

Perinteisesti populaarikulttuurin status on ollut matala, vaikkakin se on noussut 1950-luvun kulttuurisotien ja 1970-luvun legitimoitumisen jälkeen. Vakavia teemoja käsittelevää populaarikulttuuria on ollut helpompi arvostaa kuin kevyempää, vain viihteellistä, populaarikulttuuria.

Kaupallisuus on rajannut populaarikulttuurin statusta matalaksi, mutta toisaalta se on myös vahvistanut populaarikulttuurin asemaa paikallistaloudessa ja koko Suomen brändäyksessä.

Suomalaista populaarikulttuuria on pyritty myös suojelemaan ja globaali populaarikulttuuri on koettu uhkana. Peloista huolimatta globaali ja lokaali kulttuuri ovat yhdistyneet. Puhutaan glokalisaatiosta.