Kasvatus on väline, jolla yhteiskunta toteuttaa sosialisaatioprosessia. Sosialisaatioprosessi tarkoittaa prosessia, jossa lapsi tulee itsestään tietoiseksi persoonaksi ja oppii omassa kulttuurissaan tarvittavat kyvyt. Myös se on sosialisaation tulos, jos ihminen ei täytä yhteiskunnan arvojen ja normien mukaista ihannetta.
Kasvatettaessa lapsi vakuutetaan, että normit, kiellot, vaatimukset, oikeudet ja mahdollisuudet ovat oikeutettuja ja toimivat sekä lapsen itsensä sekä koko yhteisön parhaaksi. Sosiaalistaminen on tietoista ja tiedostamatonta. Se tapahtuu myös arjen itsestään selvillä teoilla ja tavoilla joilla lasta kohdellaan. Sosialisaatio on sukupolvien välinen vuorovaikutusprosessi, jonka tuloksena uusi sukupolvi valmistuu osallistumaan yhteiskunnan toimintaan.
Sosiologiassa sukupolvi on enemmän kuin biologinen ikäpolvi. Sosiologiassa sukupolvia yhdistää yhteinen kokemusmaailma. Sukupolvi määrittyy siis yhteisesti jaettujen elämänkokemuksien kautta. Se sisältää myös kollektiiviset käsitykset ja uskomukset kysymyksiin hyvästä ja pahasta sekä oikeista ja vääristä olemisen ja tekemisen tavoista.
J. P. Roos erottaa neljä erilaista sukupolvea:
- Sotien ja pula-ajan sukupolvi
- Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ja nousun sukupolvi
- Suuren murroksen sukupolvi (suuret ikäluokat)
- Lähiöiden sukupolvi (syntynyt 1950-luvulta lähtien)
Mikä on perhe
Perhe on uusintava, säilyttävä ja sosiaalistava instituutio. Perhe on keskeinen sukupolvien ja sukupuolten välisten suhteiden näyttämö. Perhe merkitsee yksilöllisyyden ylittävää moraalisten sitoumusten ja traditionaalisten suhteiden paikkaa. Perhe on toimija, joka välittää yhteiskunnallisen tason järjestelmien vaatimukset yksilöiden maailmaan. Perheen tila kertoo jotain olennaista koko yhteiskunnan tilasta ja kehityssuunnista.
Perheen yksiselitteinen määrittely on kuitenkin ongelmallista. Perhe voi olla ydinperhe, uusperhe, suurperhe, sateenkaariperhe, tai perhemuodostelma sukulaisten ja ystävien kesken. Käsitys perheestä vaihtelee eri kulttuureissa ja eri aikoina.
Perhe yhteiskunnallisten muutosten kourissa
Myös perhe on kokenut suuria muutoksia ja haasteita yhteiskunnan muuttuessa maatalousyhteiskunnasta jälkiteolliseksi palveluyhteiskunnaksi. Yksilöllisessä ja liberaalissa arvomaailmassa elämän suunnittelun ja oman elämän merkitys on korostunut. Lisäksi kiristyvä kilpailu työpaikoista, muuttoliikkeen vilkastuminen ja koulutusmahdollisuudet ovat rapauttaneet perinteistä perheen, suvun ja naapuruston varaan rakentunutta yhteisöllisyyttä.
Invidualisoituneessa maailmassa yksilöiden intressit, vaatimukset, toiveet, kokemusmaailmat ja suunnitelmat pitää huomioida yhteisesti. Myös naisten sidokset miehiin ja äitiyteen ovat perinteisessä mielessä höllentyneet. Nykyaikaisessa perheessä yhteisymmärryksen saavuttaminen onkin usein vaikeampaa.
Haasteista huolimatta suomalaiset kuitenkin arvostavat perhettä edelleen. Se tarjoaa edelleen mahdollisuuden yhteisöllisyyteen ja läheisiin ihmissuhteisiin.
Perhe tilastoissa
Suomi on avioeroluvuissa maailman kärkeä, vaikka avioituminen on ollut viime vuosina nousussa. Toisaalta avioerotilastot eivät riitä perheiden tilojen määrittämiseen, koska neljäsosa asuinliitoista on aviolittoja ja yli puolet esikoislapsista syntyy avoliittoon tai yksinhuoltajille.
Syntyneiden lapsien määrä on kuitenkin laskenut radikaalista edellisten vuosikymmenien aikana. Hedelmällisyysluku on tällä hetkellä 1,87. Jotta nyt aikuisiässä olevien lukumäärä uusiutuisi, pitäisi sen olla 2,1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti