Viimeisten sadan vuoden aikana Suomesta on muuttanut pois yli miljoona suomalaista, joista kolmasosa ennen toista maailmansotaa. Ennen toista maailmansotaa muutto suuntautui pääasiassa Pohjois-Amerikkaan. Sodan jälkeen lähteneistä lähes 80 % on muuttanut Ruotsiin. Puolet Ruotsiin muuttaneista on palannut takaisin.
Ensimmäiset suomalaiset muuttajat olivat 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa Keski-Ruotsin asumattomille metsäseuduille ja osin nykyisen Norjan puolelle lähteneitä kaskiviljelijöitä. Viroon muutettiin myös Ruotsin valtakunnan levittäymisen jälkeen. Vuonna 1637 Virunmaan väestöstä oli 20 % suomalaisia. Ennen toista maailmansotaa Ruotsiin muuttaneista ei ole tarkkaa tietoa.
Venäjän vallan aikana muuttoliike oli huomattavaa myös itään. Autonomian aikana noin 150 000 suomalaista muutti Venäjälle. Neuvostoliittoon muutti myös suurimmaksi osaksi loikkareita laittomasti taloudellisten ja poliittisten syiden vuoksi.
Kolmas perinteinen lähisiirtolaisuuden alue oli Pohjois-Norja. Sinne suuntautunut kveenisiirtolaisuus, erityisesti 1830- ja 1860-lukujen välillä, oli kuitenkin vähäistä Ruotsiin ja Venäjään verrattuna.
Muuttoliike oli kuitenkin usein tilapäistä. Esimerkiksi 1800-luvulla oli tapana lähteä kesäksi töihin Ruotsin sahalaitoksiin, Norjan kalatehtaisiin ja Karjalan kannaksen maatiloille.
Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan
Ensimmäiset 600–1000 henkeä muuttivät jo 1600-luvulla yhdessä ruotsalaisten kanssa Pohjois-Amerikkaan. Suuremmin joukoin Amerikkaan alettiin muuttaa vasta 1860-luvulla, joka saavutti huippunsa vuosina 1899–1913. Kaikkiaan Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti noin 370 000 suomalaista.
Siirtolaisuus Amerikkaan liittyi Euroopan ja Pohjois-Amerikan teollistumiseen ja väestönkehitykseen. Euroopassa oli pääomaa ja työväkeä, mutta teollisuus ei pystynyt työllistämään nopean väestönkasvun synnyttämää suhteellista liikaväestöä. Muuttoa edesauttoivat myös ajan uskonnolliset ja poliittiset olot. Amerikka oli aikalaisille rajattomien mahdollisuuksien ja vapauden luvattu maa.
Suomessa lisäksi siirtolaisuuden syynä oli venäläisten sortotoimenpiteet. Osan siirtolaisten tavoitteena oli myös vaurastua nopeasti ja palata kotiin. Yli puolet Amerikan-siirtolaisista oli kotoisin Pohjanmaalta, johon oli syinä korkeampi syntyvyys, perimistapa, torpparijärjestelmä ja tilojen pilkkominen elinkelvottoman pieniksi. Torpparijärjestelmä oli rapautunut metsän arvon kohotessa teollistumisen myötä. Talolliset halusivat pitää itse koko tuotannon metsistään. Moni nuori myös karkasi asevelvollisuutta Amerikkaan. Muuttoon saattoi vaikuttaa myös pohjalainen luonteenlaatu.
Yhdysvaltoihin muuttaminen tyrehtyi, kun siirtolaisten maahanpääsyä alettiin rajoittaa 1920-luvulla. Vuonna 1924 suomalaisten kiintiö oli enää alle 600 henkilöä. Kanadasta tuli uusi pääkohde, jonne muuttovirta pysyi vielä 1950-luvullakin useissa tuhansissa. Vuoden 1945 jälkeen Yhdysvaltoihin on muuttanut noin 20 000 ja Kanadaan noin 27 000 suomalaista.
Siirtolaisuus Ruotsiin
Sotien jälkeen Ruotsista tuli suomalaisten siirtolaisten tärkein kohdemaa. Tilastojen mukaan vuosina 1945–2005 Ruotsiin muutti lähes 560 000 suomalaista.Yli puolet on kuitenkin palannut takaisin. Huipussaan muutto oli vuosina 1969–1970.
Suuren Ruotsiin muuton yhteiskunnalliset syyt olivat hyvin samanlaisia kuin Amerikan-siirtolaisuuden. Elinkeinorakenteen muutos maataloudesta teollisuuteen vapautti maaseudulta työmvoimaa. Etelä-Suomen vaikea asuntotilanne kuitenkin lisäsi painetta Ruotsiin muutolle. Toisena päätekijänä oli väestönkehitys: Suuret ikäluokat tulivat työikään.
Talouselämän mullistuksista siirtolaisuuteen vaikutti syksyllä 1967 tehty 30 prosentin devalvaatio. Se nosti suomalaisten näkökulmasta Ruotsin palkkatasoa samalla prosenttiosuudella. Ruotsin 1960-luvun nousukauden synnyttämä työvoimapula oli myös yksi vetotekijä.
Muuttajat olivat 1960- ja 1970-luvuilla etupäässä samanlaista rahvasta kuin Amerikkaan muuttaneet. Yksilöiden muuttopäätösten taustalla olikin usein työttömyys tai paremman elintason tavoittelu.
Ruotsi on edelleen tärkein suomalaisten siirtolaisten kohdemaa. Vuosina 2000–2004 Ruotsiin muutti vuosittain 3500 henkilöä.
Siirtolaisuus muihin maihin
Tanska ja Norja ovat olleet myös suhteellisen suosittuja muuttokohteita. Pohjois-Norja veti jo 1800-luvulla katovuosien, sotien ja nopean väestönkasvun aiheuttaman puutteen ja turvattomuuden vuoksi suomalaisia siirtolaisia. Kaikkiaan Norjaan on muuttanut viimeisen sadan vuoden aikana ainakin 20 000 suomalaista.
Uudempi Norjan-siirtolaisuus on enimmäkseen taloudellisten motiivien synnyttämää. Tanskaan suuntautuneelle muuttoliikkeelle on ominaista muuttajien korkea koulutustaso, naisvaltaisuus ja muiden kuin taloudellisten muuttosyiden korostuminen. Vuoden 1945 jälkeen muuttajia on ollut 14 000 henkilöä.
Muualle Eurooppaan muuttaneiden määrä ei tiedetä kovin tarkkaan puutteellisen tilastoinnin vuoksi. Kohdemaista saatujen tietojen perusteella vuonna 2004 Euroopassa asui yli 50 000 Suomen kansalaista. Eniten Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Espanjassa. Kun otetaan huomioon kansalaisuutensa vaihtaneet ja jälkipolvet suomalaisperäisen väestön määrä on Euroopassa huomattava.
Perinteisesti Eurooppaan muuttaneet ovat olleet nuoria ylioppilastutkinnon suorittaneita naisia, jotka ovat menneet avioliittoon kohdemaan kansalaisen kanssa. EU-jäsenyyden myötä työn, opiskelun ja muiden syiden merkitys on kasvanut.
Australiasta tuli myös yhdessä Kanadan kanssa suosittu kohdemaa Yhdysvaltojen maahanpääsyrajoitteiden asettamisen jälkeen. Australiaan muutti suomalaisia ennen toista maailmansotaa noin 3 000 henkilöä. Sodan jälkeen 18 000.
Muihin kaukomaihin suomalaiset eivät ole juuri muuttaneet. Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Afrikkaan on muuttanut noin 12 000 suomalaista. Etelä-Afrikkaan lähti jo 1900-luvun alussa kaivostyöläisiä ja laivojen koneenkäyttäjiä. Afrikassa on myös käynyt satoja lähetystyöntekijöitä ja kehitysaputyöntekijöitä. Latinalaisen Amerikan ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset olivat ihanneyhteiskunnasta haaveilevia utopisteja. Venäjän vallan aikana Suomesta karkotettiin 3300 vankia. Osa muutti myös vapaaehtoisesti.
Siirtolaisuuden uudet piirteet
Perinteisesti siirtolaiset ovat olleet vähäisesti koulutettua ja taloudellisten syiden sanelemina muuttaneita. Nykymuuttajat ovat kuitenkin koulutettua väestöä, joka lähtee ainakin aluksi ulkomaille määräajaksi. Opiskelu, kielitaidon parantaminen, urakehitys, elämänkokemus ja ihmissuhteet ovat ohittaneet pelkkään toimeentuloon liittyvät motiivit.
Ulkosuomalaiset
Vuosikymmenten kuluessa suomalaiset ovat sekoittuneet Yhdysvaltojen muihin etnisiin ryhmiin. Vuonna 2000 Yhdysvalloissa oli noin 435 000 henkilöä, jotka kokivat suomalaisen syntyperän itselleen tärkeimpänä. Noin 188 000 amerikkalaista piti suomalaisia juuria toiseksi tärkeimpänä. Suomessa syntyneitä oli noin 20 000, joista 8000 oli saapunut maahan vuoden 1990 jälkeen. 1990- ja 2000-luvulla noin 400–500 suomalaista on saanut vuosittain green cardin.
Kanadansuomalaiset
Vuonna 2001 Kanadassa asui 32 000 henkilöä, jotka ilmoittivat olevan syntyperältään ainoastaan suomalaisia ja noin 83 000 henkilöä, joilla oli osaksi suomalaisia juuria. Vuoden 1980 jälkeen Kanadaan on muuttanut vuosittain 125 suomalaista.
Ruotsinsuomalaiset
Suurimmillaan Ruotsissa asui 250 000 Suomessa syntynyttä henkilöä vuonna 1980. Vuonna 2004 määrä oli laskenut 187 000:een. Noin 90 000 ruotsinsuomalaisella oli vielä tuolloin Suomen kansalaisuus. Toisen sukupolven suomalaisia asui Ruotsissa 2000-luvun alussa 250 000 henkilöä.
Pääosa vielä 1950-luvulla muuttaneista asettui Tukholman ympäristöön. 1960-luvun suuri muuttoaalto levitti suomalaisasutuksen tasaisesti koko Ruotsin alueelle, erityisesti Keski-Ruotsin teollisuuspaikkakunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti