Tulot ja kulutus

Mikrotalousteorian mukaan taloudellisen toiminnan lähtökohtainen tarkoitus on tarpeiden tyydyttäminen, joka onnistuu kuluttamalla hyödykkeitä. Se kuvaa kuinka johdonmukainen kuluttaja käyttäytyy tiettyjen reunaehtojen, kuten budjettirajoituksen ja preferenssien, vallitessa.

Budjettirajoitus riippuu kuluttajan tuloista ja hyödykkeiden hinnoista. Se määrää ne mahdollisuudet joihin kuluttajalla on varaa. Preferensseillä kuvataan teknisesti ihmisten mieltymyksiä eri vaihtoehtojen suhteen.

Eri taloustietelijät ovat esittäneet miten tulot suhtautuu kulutukseen. Keynesin mukaan nykyinen kulutus riippuu nykyisistä tuloista (C=Y). Irving Fisher esittää, että kuluttajan valintoja rajoittaa intertemporaalinen budjettirajoite, joka kuvaa nykyisten ja tulevien kokonaisresurssien määrää.

Milton Friedmanin pysyväistulohypoteesin mukaan kuluttajat säästävät ja lainaavat, jotta tilapäisten tulomuutosten aikana kulutus pysyisi tasaisena. Franco Modiglianin elinkaarimallin mukaan kuluttaja pyrkii saavuttamaan tasaisen kulutuksen jakamalla resurssit tasaisesti ajan yli.

Näiden teorioiden mukaan eläkkeelle jäädessä ja tulotason pudotessa kulutusalttiuden (tulot / kulutus) pitäisi pysyä ennallaan ja säästämisasteen alentua. Empiiriset tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue teorioiden mukaisia hypoteeseja, vaan niiden mukaan eläkkeelle jäädessä säästämisaste nousee kulutuksen supistuessa. Syitä tähän ovat muuan muassa kulutustarpeiden pienentyminen, varautuminen taloudellisiin riskeihin, perinnönjättömotiivi ja terveydentila.

Vaikka kulutus onkin sidoksissa tuloihin, niin kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat myös monet toimintamahdollisuuksiin, preferensseihin, elinvaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät.

Hyvinvoinnin tarveteoriat

Termejä:

• Negatiivinen vapaus: vapautta jostakin, yksilöä ei pakota mikään tai kukaan mihinkään.
• Positiivinen vapaus: vapautta johonkin, yksilöllä on rajoittamaton mahdollisuus tehdä jotain.
• Normaalihyödyke: tulojen kasvu lisää kulutusta.
• Inferiorinen hyödyke: tulojen kasvu vähentää kulutusta.

Hyvinvoinnin kannalta keskeisintä on perustarpeiden tyydytys, jolle ei useinkaan ole vaihtoehtoa, vaan hyvinvointi edellyttää niiden säännöllistä ja tasapainoista tyydyttämistä. Halut sen sijaan ovat valinnaisia ja niiden toteutuminen on riippuvainen tarpeiden toteutumisesta. Välttämättömien tarpeiden tyydytys on suora hyvinvoinnin mitta. Toisaalta välttämättömyys on myös suhteellista. Esimerkiksi kännykät tänä päivänä.

Tulojen avulla yksilö voi tietoisesti ohjata ja hallita elämäänsä sekä elinolosuhteitaan. Ne ovat hyvinvoinnin resurssiperusteisen lähestymistavan mitta, joka heijastaa potentiaalisia kulutusmahdollisuuksia. Kulutus on hyvinvoinnin tarveperusteisen lähestymistavan mitta. Se on tuloja suorempi materiaalisen hyvinvoinnin mitta. Keskeisyydestä huolimatta tulo- ja kulutustaso ovat kuitenkin yksin riittämättömiä hyvinvoinnin mittoja.

Omistamalla resursseja yksilö saavuttaa kyvyn toimia hyvinvointia edistävästi. Resurssit määräävät mitä yksilö voi tehdä. Ne muodostavat yksilön valinnanmahdollisuudet. Toimintamahdollisuudet kytkeytyvät positiivisen vapauden tulkintaan. Kyky toimia antaa mahdollisuuden toimia omien tarpeiden ja valintojen mukaisesti.

Engelin laki

Engelin lain mukaan ravintomenojen osuus tuloista ja kokonaismenoista laskee tulotason kohotessa. Se kertoo samalla aineellisesta hyvinvoinnista. Normaalihyödykkeen tapauksessa ylellisyyskulutus kasvaa tulotason kohotessa. Välttämättömyyskulus sen sijaan laskee tulotason kohotessa.