Elinkeinovapauden laajentamiseksi annettu asetus vuonna 1879 käynnisti Suomessa uudenaikaisen teollistumisen. Se lisäsi kuukausipalkkaisen työvoiman määrää ja mahdollisti 1920-luvulla alkaneen siirtymisen omavaraistaloudesta pois ja hyödykkeiden ostamisen markkinoilta. Kaupunkien ja maaseudun väliset kulutuserot kuitenkin pysyivät samoina 1960-luvulle asti.
Varsinainen kulutusyhteiskunnan läpimurto tapahtui sota-ajan säännöstelyn loputtua 1950- ja 1960-luvuilla. Vuosien 1950 ja 1975 välisenä aikana yksityinen kulutus kaksinkertaistui. Erityisesti 1980-luvulla Suomi vaurastui ja aineellinen hyvinvointi kasvui. Nuoret alettiin nähdä omana kulutusryhmänä. Siirryttiin runsauden yhteiskuntaan.
Tilapäiväinen lasku yksityiseen kulutukseen tuli 1990-luvun laman aikana ja pieni notkahdus vuonna 2009. Tänä päivänä suomalaisten kulutus on yksitoistakertaa suurempi kuin sata vuotta sitten.
Rakenteellinen näkökulma kulutukseen
Engelin laki: mitä vauraampi kotitalous, sitä pienempi osuus tuloista kohdistuu ravinnon kulutukseen. Laki sopii myös yleisen elintason nousun kuvaamiseen.
Karkeana yleistrendinä Suomessa näkyy vapaavalintaisen kulutuksen lisääntyminen suhteessa välttämättömään kulutukseen. Toisaalta voi kysyä mikä on välttämättömyyskulutusta. Arkielämässä ihmiset kokevat välttämättömäksi kulutukseksi kaiken, joka tekee heidän elämästään merkityksellisen.
Suomalaisten kulutusasenteiden taustalla näkyy maan historiasta juontuva talonpoikainen talouseetos. Sen mukaan erityisesti runsas sekä näyttävä kulutus on paheksuttavaa ja omavaraisuus sekä säästeliäisyys ovat ihanteellista. Vasta 1960-luvulla talonpoikainen talouseetos sai rinnalleen uuden modernin asennoitumisen kulutukseen, mutta edelleen kulutuksessa korostuu säästäväisyys ja nautintohakuisuus on vierasta varsinkin vanhemmille kuluttajille.
Nykyään talonpoikainen talouseetos on korvautunut niin sanotuilla ekonomistisilla ja keskiluokkaisilla talouseetoksilla. Keskiluokkaisen talouseetoksen mukaan kohtuulliset nautinnot ovat hyväksyttyjä, mutta "ensin työ – sitten huvi" -periaatteella. Ekonomistinen talouseetos on talonpoikaisen talouseetoksen luonteva jatke. Siinä nautintoa saadaan sekä säästämisestä että kulutuksesta. Lisäksi hyöty yritetään itsekkäästi maksimoida esimerkiksi asumistuen määrää laskiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti