John Locke oli uuden ajan filosofian vaikusvaltaisimpia henkilöitä. Locke on erityisesti tunnettu hänen yhteiskunta- ja tietoteorioistaan. Locke esitti myös vaikutusvaltaisen näkemyksen persoonan identiteetistä, tahdonvapaudesta ja kielestä. Metafyysisiä pohdiskeluja Locke piti harha-askelina, erityisesti skolastiikkaa, ja keskittyi sen sijaan mielenteoriaan.
Locken valtioteoria on vaikuttanut suuresti Ranskan vallankumoukseen, Yhdysvaltojen perustuslakiin ja modernien valtioiden syntyyn. Hänen pääteoksiaan ovat poliittista filosofiaa käsittelevä Two Treatises of Government ja yleiseen filosofian alaan kuuluva An Essay Concerning Human Understanding.
Tietoteoria ja ideat
Ideat olivat ajan muiden filosofien tavoin Locken ajattelussa keskeistä. Lockelle ideat ovat sitä, mitä mieli käyttää ajattelussa. Ne muodostavat ajattelun sisällön, joita voi kuvailla substantiiveilla, adjektiiveilla ja verbeillä. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä ulkoisia olioita muistuttavia kuvia, vaan myös ajattelun välittömiä kohteita, tietoa ulkoisten olioiden olemassaolosta.
Locken tieto-oppi on Descartesin perintöä, mutta se eroaa kuitenkin rationalistien näkemyksistä. Locke kieltää synnynnäiset ideat ja kyvyn käsittää maailmaa sellaisena kuin se on. Locke on käsite-empiristi: ajatuksissa on sisäisiä rakenteita, mutta materiaali tulee havainnoista.
Toinen Locken ero rationalisteihin on hänen käsityksensä mielen itsensä toiminnoista. Locke ajatteli, että mielen sisäisen aistin eli reflektion synnyttämät ideat ovat vain osa aistihavaintoa eivätkä ne paljasta ajattelun perimmäistä luonnetta. Ne eivät ole järkeilyn kautta hankittua ehdottoman varmaa tietoa synnynnäisistä ideoista, jopa täydellisestä Jumalasta, kuten rationalistit ajattelivat.
Ideat voivat olla joko yksinkertaisia tai niistä koostuvia yhdistettyjä ideoita. Ideat tulevat mieleemme kokemuksen kautta materian sisäisten ominaisuuksien synnyttäminä.
Materian ominaisuudet voidaan erotella primäärisiin ja sekundäärisiin. Primääriset ominaisuudet, kuten ulotteisuus, muoto ja liikkuvuus, ovat kappaleessa itsessään ja ne synnyttävät meissä yksinkertaiset ideat. Sekundääriset ominaisuudet ilmenevät suhteessa havaintoon. Ne ovat mielestä riippuvaisia ja ainoastaan kykyä ilmetä meille tietyllä tavalla, esimerkiksi makuna. Ominaisuudet voidaan erottaa tutkimalla luonnontieteiden metodeilla pienistä hiukkasista eli "korpuskulaareista" koostuvaa materian rakennetta.
Yhteiskuntafilosofia
Locken yhteiskuntafilosofiaa käsittelevä kirja Two Treatises of Government jakaantuu kahteen osaan. Kirja on suunnattu kuninkaan absoluuttista valtaa kannattavien rojalistien pääideologia Robert Filmeriä vastaan.
Kirjan ensimmäisessä osassa pyritään kumoamaan Filmerin argumentit monarkiasta ainoana oikeutettuna hallitusmuotona. Locke pyrkii seikkaperäisesti osoittamaan ettei Raamatusta löydy perusteluja sille, että Jumala antoi Aatamille ja kuninkaalle periytyneen absoluuttisen vallan.
Kirjan toisessa osassa Locke esittää teoriansa poliittisen vallan alkuperästä, luonteesta ja rajoista. Se on rakennettu vastaamaan Filmerin esiintuomiin ongelmiin hänen aikalaistensa yrityksistä johtaa poliittinen valta ja omistusoikeus ihmisten keskinäisistä sopimuksista.
Keskeisin toisessa osassa esitetty argumentti on, että ihmiset ovat luonnostaan vapaita ja samanveroisia, sillä ihmiset ovat Jumalan luomia ja siten velvoitettuja noudattamaan Jumalan asettamaa luonnollista moraalilakia. Poliittisen vallan alla voi olla vain, jos ihminen on antanut sille suostumuksensa.
Luonnontilassa vallitseva moraaliperiaate on jumalan asettama, mutta järjen löydettävissä. Sen keskeisin periaate on suojella omaa elämää sekä toisten elämää silloin kun oma elämä ei ole uhattuna. Ihmisillä on tätä luonnollista lakia noudattaessa kaksi subjektiivista oikeutta suhteessa toisiin ihmisiin: oikeus järjen sekä moraalilain ohjaamina toimia itsenäisesti ja oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Velvollisuus suojella toisten elämää antaa oikeuden myös rangaista luonnollisen lain vastaisesti toiminutta kolmatta osapuolta.
Luonnollinen vapaus ja tasaveroisuus ovat Lockelle juridisluonteisia ja rankaisuoikeuteen liittyviä käsitteitä. Ihmisten välillä olevat ei-juridiset eriarvoisuuden muodot, kuten korkeampi ikä, syntyperä tai poikkeukselliset kyvyt, eivät edellytä suostumusta. Ne kuitenkin velvoittavat ihmisen osoittamaan kuuliaisuutta ja kunnioitusta niitä kohtaan, joilta eriarvoisuus on peräisin. Tällöin ne ovat luonteeltaan moraalisia ja yhteensopivia luonnollisen tasaveroisuuden kanssa.
Locke vastustaa myös monarkin etuoikeutta verottaa eliitin käsiin keskittynyttä yksityistä maaomaisuutta. Locken mukaan Jumala on alun perin antanut maat ja sen antimet yhteisiksi, joista jokainen on luonnollisen lain mukaan oikeus nauttia oman tarpeensa verran. Locke ratkoo kirjassaan Filmerin esittämän ongelman maiden yhteiskäyttöön antamista puoltavassa argumentissa.
Filmerin mukaan yhteisessä omistuksessa olevat maat ovat ongelmallisia jo siksi ettei kukaan voi poimia edes yhtä tammenterhoa loukkaamatta toisen oikeuksia samaan pähkinään. Locke pitää ongelmaa todellisena ja tarjoaa ratkaisuksi työtä, jolla on erityinen moraalinen kyky muuttaa maata ja sen antimia yksityiseksi.
Harvoille keskittyneet maanomistusoikeudet ja suuret varallisuuserot ovat kuitenkin Locken mielestä oikeutettuja rahatalouteen siirtymisen vuoksi. Puolivahingossa keksityn rahan käyttöönotto mahdollisti maanviljelystä jääneen ylijäämän vaihtamisen pilaantumattomaan kultaan ja hopeaan. Näin ahkerimmat saivat oikeuden ja motivaation viljellä laajempia maita. Hiljalleen tilojen ja väestön kasvaessa kaikille ei kuitenkaan enää riittänyt maata. Sekään ei ollut luonnollisen lain vastaista, sillä ihmisten oli mahdollista saada elantonsa myymällä palveluksiaan muille.
Luonnollisesta laista huolimatta poliittiset yhteisöt ovat Locken mielestä tarpeellisia, sillä kaikki eivät vaivaudu pohtimaan moraalilakia ja ihmiset ovat muita tuomiessaan helposti puolueellisia ja liian kiivaita. Poliittinen yhteisö korjaa nämä ongelmat säätämällä selkeät lait ja asettamalla tuomarit ratkomaan kansalaisten kiistoja.
Poliittisen yhteisön perustamiseksi tarvitaan kaksi askelta. Ihmisten pitää luovuttaa luonnolliset oikeutensa uudelle kollektiiville ja yhteisön jäsenien pitää valita itselleen hallitusmuoto sekä perustaa lainsäädäntöelimet. Hallitusmuoto pitää valita enemmistön tahdon mukaisesti.
Valitun hallitusvallan ei ole kuitenkaan koskaan oikeutettua olla absoluuttista ja rajoittamatonta. Se olisi ristiriidassa poliittisen yhteisön päämäärän kanssa, sillä ihmiset ovat perustaneet poliittisen yhteisön suojellakseen henkeään, vapauttaan ja omaisuuttaan. Lisäksi ihmisen joutuessa konfliktiin monarkin kanssa, hänen asemansa on huonompi kuin luonnontilassa, jossa on oikeus suojella omaa henkeään. Ihmiset eivät myöskään voi luovuttaa hallitusvallalle kuin heidän omia luonnontilassa vallitsevia oikeuksiaan; Ihmiset kuuluvat Jumalalle, joka on myös asettanut heidän velvollisuudeksi suojella omaa henkeään.
Hallitusvallan oikeus hallita ei ole luonteeltaan sopimuksellinen, vaan se nojaa kansan enemmistön luottamukseen. Jos hallitusvalta loukkaa luonnollista lakia, valtiollista lainsäädäntöä tai yhteistä hyvää sen käyttäjistä tulee tavallisia kansalaisia ja heidän vallankäytöstä pelkkää oikeudetonta väkivaltaa muita kansalaisia kohtaan. Tällöin kansalla on oikeus tehdä vallankumous ja rangaista luonnollisen moraalilain oikeuttamana hallitusvallan käyttäjiä.
Ihminen voi kuitenkin olla absoluuttisessa valtasuhteessa toiseen ihmiseen. Tällöin kyse on despoottisesta valtasuhteesta eikä poliittisesta suhteesta. Locken mukaan ihmisen saa orjuuttaa, jos hänet on voitettu oikeutetussa sodassa. Voittajalla on oikeus surmata hävinnyt osapuoli, mutta hän voi myös jättää henkiin hävinneen osapuolen, mikä antaa oikeuden vastapuolen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti