Benedictus de Spinoza (1632–1677)

Spinoza oli 1600-luvun suuria rationalisteja. Hänen pääteoksensa on Etiikka, jossa Spinoza esitti, miten hyvä elämä voidaan saavuttaa järjen kautta. Se kuitenkin edellyttää, että maailmaa tarkastellaan ylhäältä alaspäin; Ennen kuin tiedetään, millaisia ihminen ja hyvä elämä on, pitää tuntea jumalallisen luonnon olemus.

Ontologia

Spinoza pohjaa ontologiansa Descartesin filosofiaan. Spinozan ontologiassa substanssi on olemassa itsessään, itsensä kautta ja se on itsensä syy. Niiden luontoon kuuluu olemassaolo eivätkä ne ole riippuvaisia toisistaan.

Substanssin olemuksen muodostavat intellektin havaitsemat attibuutit. Niitä on loputon määrä, mutta tunnemme vain kaksi: ajattelun ja ulotteisuuden. Kaikki äärelliset oliot ovat substanssin attribuuttien tiloja, moduksia. Modukset ovat rajallisia, epävapaita ja vailla omaa olemusta. Ne ovat toisessa ja ne käsitetään toisen kautta, ikään kuin aallot meressä.

Spinoza kuitenkin päätyy substanssimonismiin ja hylkää samalla kartesiolaisen dualismin. Hänen mukaansa on olemassa vain yksi kaiken kattava substanssi, Jumala eli luonto. Mieli ja ruumis ovat tämän äärettömän substanssin ajattelu- ja ulotteisuus-attribuuttien moduksia. Tajunta on toisin sanoen ruumiin idea.

Kaikki siis mikä on olemassa, on Jumalassa, eikä mitään voi käsittää ilman Jumalaa. Jumala on ääretön, ikuinen, vapaa ja persoonaton, jolla on kaikki mahdolliset attribuutit. Ihminen ei kuitenkaan havaitse tätä substanssia, vaan ainoastaan sen yksittäisolioita eli moduksia, joihin ihminen itsekin kuuluu. Järjen avulla on kuitenkin mahdollista käsittää yksittäisten olioiden takana oleva yleinen olemus eli Jumala.

Tietoteoria

Spinozan mukaan on olemassa kolmenlaista ymmärrystä: mielipiteitä tai kuvittelemista, rationaalista tiedettä ja intuitiota.

Aistihavainnoissa mielemme havaitsee ulkoisen kappaleen ainoastaan oman ruumiin tilan muutoksina, jonkinlaisina aivoprosesseina. Esimerkiksi katsoessamme Aurinkoa se vaikuttaa sijaitsevan hyvin lähellä katsojaa. Kohde ei kuitenkaan ole Aurinko, vaan sen mentaalinen vastine, kuviteltu epäadekvaatti idea.

Jotta tieto voisi kasvaa, meidän on korvattava tällaiset epäadekvaatit havaintomme adekvaateilla ideoilla. Niiden totuus perustuu loogiseen yhteyteen kohteeseen, ei pelkästään idean ulkoiseen vastaavuuteen kohteensa kanssa. Auringosta voidaan saada tietoa ainoastaan sellaisen tieteellisen näkemyksen pohjalta, joka pyrkii esittämään Jumalalta peräisin olevan Auringon idean.

On olemassa myös Spinozan intuitioksi kutsumaa korkeampaa tietoa. Se on välitön näkemys totuudesta, jonka saavutamme, kun oivallamme proposition ja sen todistuksen yhdessä mielenliikkeessä. Saamme intuition silloin, kun näemme jumalallisen substanssin ja siitä riippuvaisen olion suhteen tarkasti.

Ihmisen olemisen luonto

Spinozan metafysiikan mukaan ihminen on vain yksi jumalallisen substanssin äärellinen modus.
Mutta mistä koostuu ihmisen yksilöllisyys ja mikä on ihmisen asema Spinozan filosofiassa?

Spinozan näkemyksen mukaan äärelliset modukset voivat olla samalla tavoin itseriittoisia kuin Jumala. Sellaisten olioiden aktuaalinen olemus on pyrkimys säilyttää oma olemuksensa. Mitä enemmän tätä pyrkimystä on, sitä itsenäisempi olio on. Ihmisen pyrkimys säilyä vahingoittumatta ja kyky korjata itseään tekee ihmisestä yksilöllisen ja riippumattoman.

Spinoza myös kieltää ihmisen vapaan tahdon. Ehdoton vapaus kuuluu vain Jumalalle, ja kaikki tapahtunut on Jumalan olemuksen mukaan välttämättömästi tapahtunutta. Erehdymme pitäessämme itseämme vapaina, sillä tehdessämme havaintoja luonnon tavallisesta järjestyksestä tietomme ei ole adekvaattia, vaan sekavaa tietoa ulkoisista kappaleista. Sanoessamme toimiemme riippuvan tahdosta, ovat ne vain sanoja emmekä oikeasti tiedä, mitä mitä tahto on.

On kuitenkin olemassa toinen suhteellisen vapauden idea. Syy-seurausketjut voivat olla joko ulkoisia tai sisäisiä. Sisäiset ketjut toimivat meissä itsessään halujen tavoin. Mitä suurempi olion pyrkimys, sitä sisäisempiä syy-seurausketjut ovat.

Kun tulemme tietoisiksi ketjujen sitovista voimista, vapaudumme niistä ja saavutamme sen ainoan vapauden, jota voimme ja jota meidän tulisi haluta. Mitä selkeämmin näemme seikkojen välttämättömyyden ja tekojemme kausaalisuuden, sitä enemmän meillä on valtaa käsitellä niitä.

Etiikka

Spinoza perustaa teoriansa moraalisesta elämästä kolmelle määritelmälle. Spinoza määrittelee syyn ja vaikutuksen välisen suhteen luonteen, aktion sekä passion ja tunteiden luonteen.

Spinoza kuvaa syyn ja vaikutuksen suhteen älylliseksi suhteeksi. Tapahtuman täydellinen selitys on deduktiivinen päättely, jossa tieto vaikutuksesta seuraa syytä koskevasta tiedosta.

Aktio on toimintaa, joka voidaan kokonaan selittää ihmisen luonnon kautta. Passio eli kärsimys selittyy ulkoisilla syillä.

Tunne on fyysinen tila, affekti, ja samaan aikaan kyseisen tilan idea. Se tapahtuu meissä aktiivisuutemme lisääntyessä tai vähetessä.

Spinozan filosofiassa Jumala on kaiken täydellinen ja alkuperäinen syy, joka voi toimia ehdottoman vapaasti. Me voimme kuitenkin lisätä voimaamme ja tulla enemmän Jumalan kaltaiseksi vaihtamalla epäadekvaatit käsityksemme adekvaatteihin ideoihin. Tällöin myös niiden syistä tulee sisäisempiä ja enemmän meitä määrittelevää pyrkimystä.

Rationaalinen ihminen pyrkii jatkuvasti lisäämään voimaansa ja muuttamaan passiota aktioksi. Näin hän varmistaa itselleen ilon, itsenäisyyden ja tyyneyden, jotka ovat vapauden oikeita tunnusmerkkejä. Hyveellisyys on omaa voiman toteuttamista.

Rationaalisuus tekee myös ihmisestä moraalisesti vastuullisen. Mitä harkitumpi päätös on, sitä vastuullisempi ihminen on tapahtuneesta. Käsityksen tekemisistäni antava päättely tekee samalla minusta syypään tapahtuneeseen.

Tunteet

Tunteita käsitellessään Spinoza antaa systemaattisen teorian ihmisen haluista. Hän näyttää samalla, miten tunteet syntyvät niistä, ja varoittaa voimaamme vähentävistä passioista.

Spinozan mukaan halu on tiedostettua tajuntaan ja ruumiiseen liittyvää pyrkimystä säilyttää olemassaolomme. Tunne-elämämme on peräisin tästä ruumiin ja tajunnan läheisestä yhteydestä.

Spinozalla on kaksi vahvaa näkemystä tunne-elämästä. Ensinnäkin tunteemme johtuvat ruumiillisesta luonnostamme, jota ohjaavia voimia emme täysin ymmärrä. Toiseksi tunteet ovat myös ajatuksen muoto, jossa tajunnan toiminta ilmenee. Ihmisellä, joka on älyllisesti turmeltunut ja passioidensa johdateltavissa, on myös harhainen käsitys maailmasta.

Tunteita voi kuitenkin muuttaa päättelemällä, sillä ne ovat ovat ajatuksen muotoja. On esimerkiksi mahdollista osoittaa mustasukkaiselle ihmiselle, että hänen tunteensa ovat väärinkäsityksen aiheuttamaa ja liioiteltua. Voimme lisäksi tutkia tunteitamme ja ymmärtää, mitkä niistä lisäävät luontomme kukoistusta ja mitkä tekevät meistä passiivia kärsijöitä.

Spinoza ei kuitenkaan puolla tajunnan voittoa ruumiista, askeettista elämäntapaa tai intohimoista kieltäytymistä. Sen sijaan meidän olemuksemme on luonteeltaan fyysinen, haluava ja pyrkivä. Tajunta sekä ruumis ovat myös identtisiä ja toisen hyvinvointi vaikuttaa toisen hyvinvointiin. Ulkopuolelta tulevista satuttavista voimista huolimatta meidän pitää pyrkiä siihen, että meille tapahtuvat asiat ovat itsemme aiheuttamia.