Segmentaariset oppositiot

Miten on mahdollista, että yhteiskunnat ilman valtiota, keskushallintoa, lainsäädäntöjärjestelmää tai jopa ilman johtajia pysyvät koossa eivätkä hajoa? Mikä estää itsekkäiden ja omaa etuaan ajavien ihmisten ajautumisen kaikkien sotaan kaikkia vastaan?

Tällaisissa yhteiskunnissa länsimaisten instituutioiden abstraktit periaatteet löytyvät sukulaisuuden kautta. Konfliktit koskevat vain harvoin kahta ihmistä. Eri osapuolia tukevat ainakin lähimmät sukulaiset ja laajemmissa konflikteissa kokonaiset linjasuvut tai klaanit. Segmentaarisessa järjestelmässä konfliktin laajuus määrää samalla poliittisen yhteisön laajuuden.

Segmentaarinen klaani ei ole eriytyneistä ihmisryhmistä koostuva big manin johtama hierarkkinen leirikunta, jossa ihmiset tunnistavat yhteisen sukulaisuuden. Segmentaarinen klaani on yleensä johtajaton ja se koostuu tasa-arvoisista sekä toisiaan vastaavista linjasuvuista ja alaklaaneista. Klaanin jäsenet ovat sukulaisia, mutta heillä on pitkä sukupolvien välinen muisti ja tarkka käsitys etäisyydestään toisiin sukulaisiin.

Tärkein korporatiivinen ryhmä segmentaarisissa yhteiskunnissa on linjasuku. Se omistaa kollektiivisesti maan, ja avioliitot sovitaan sukulinjojen kesken autonomisten yksilöiden sijaan. Linjasuku koostuu ihmisistä, jotka voivat osoittaa polveutuvansa yhteisestä esi-isästä tai esiäidistä. Klaaneihin kuuluvat ihmiset, jotka olettavat polveutuvansa samasta esi-isästä tai esiäidistä, mahdollisesti myyttisestä hahmosta, mutta eivät pysty nimeämään kaikkia yhdyssiteitä. Klaanit ovat yleensä linjasukuja suurempia.

Korporatiivisten sukuryhmien uudet jäsenet valikoituvat polveutumisperiaatteen mukaisesti. Unilineaalisessa polveutumisessa uudet jäsenet liittyvät joko isän sukuryhmän eli patrilineaalisen järjestelmän tai äidin sukuryhmän eli matrilineaalisen järjestelmän jäseniksi. Polveutuminen voi olla myös molemminpuolista eli bilateraalista. Tällöin kuitenkin ongelmaksi muodostuu sukupuiden rakentaminen, sillä yhden sukupolven verran taaksepäin siirryttäessä sukulaisten määrä kaksinkertaistuu. Patrilineaalinen ja endogaaminen perheyhteisö yhdistää yksilön ryhmään enemmän kuin mikään muu yhteisö ihmiskunnan historiassa.

Segmentaarisen yhteiskunnan tasapaino ei synny konfliktien puuttumisen seurauksena, vaan tasapainon perusta piilee sosiaalisissa prosesseissa.Vaikka esimerkiksi sukuriita asettaa sosiaalisen järjestyksen koetukselle, se kuitenkin heikentymisen sijaan vahvistuu. Sukuriita saa osapuolien sosiaaliset suhteet ja niiden väliset vahvat moraaliset velvoitteet aktivoitumaan. Konfliktien yhdistämät ryhmät tasapainottavat yhteiskunnan dynaamista liikettä kohti pienempiin yhteiskunnallisiin segmentteihin.

Segmentaarinen järjestäytyminen voi ulottua aina lähimmäisistä sukulaisista kokonaisten heimojen väliseen yhdistymiseen esimerkiksi maan hallitusta vastaan. Segmentaarisen opposition käsitystä voi soveltaa myös moderneihin yhteiskuntiin. Esimerkiksi Suomen talvisodassa punaiset ja valkoiset yhdistyivät puolustamaan Suomea Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan, mikä sai kahtia jakautuneen kansan eheytymään. Myös Euroopan ja Afrikan unionit voidaan nähdä esimerkkeinä segmentaarisesta yhdentymisestä maailmanmarkkinoilla toimivan yhteistyön takaamisen seurauksena.